Tyttäreni pihalla laatikot valmiina

Nyt kun päätin tehdä kunnollisen kasvimaan, niin tämä homma on ihan järjetöntä ja naurettavaa. Olen jo useamman päivän perehtynyt kumppanuuskasveihin, tuntuu että tekisin häihin istumapaikkoja, mutta käytännössä kaikki ovat antaneet listat kenen kanssa haluavat olla ja kenen kanssa eivät tule ollenkaan toimeen. Nyt sitten olen piirtänyt ja kirjoittanut kaiken auki papereille, teipannut seinät täyteen lippulappusia ja ohjeita ja nyt vielä askartelin kasvimaan pohjapiirrustuksen, mihin hahmottelen että kuka kasvi nyt suostuu olla samassa laatikossa kenenkin kanssa, kun kävin läpi yrttejä, niin en edes tiennyt että ne ovat hyödyllisiä ja torjuvat niin montaa erilaista tuholaisötökkää. En edes tiennyt että niin montaa eri tuholaisötökkää on olemassa. Puhumattakaan siitä että kaikki kasvit haluavat eri aikaan multaan ja ulos, JA puhumattakaan kaiken maailman lannoituksista ja maaperistä ja eri hoito-ohjeista sun muista. Jos olisin tiennyt että kasvit osaavat olla näin hankalia, niin olisin luovuttanut heti alkuun. Mutta olen jo käyttänyt niin monta päivää ja helkkaristi rahaa, että pakko se nyt on vetää loppuun. Varsinkin kun kaikki menot ja Kreetan matka, joka olisi ollut 2 viikon päästä, on peruttu, niin eipä tässä nyt sitten olisi muutakaan tekemisistä kuin pihan laitto.

Ja tässä oli vain ruokapuoli, pitää vielä aloittaa kokonaan alusta kun pääsen salaisen puutarhan kimppuun, olen istuttanut yli 50 erilaista kukkaa, mutta en ole vielä kerennyt katsomaan mitä kaikkea ne haluavat.

Mansikkatarha alkaa edistymään, ainut hidaste on se, että myrkytön puuöljy maksaa älyttömästi ja se loppui jälleen kerran, pitää sitäkin hakea taas lisää. Ollaan äidin kanssa haettu jo kaksi kertaa Helsingistä mansikoita ja kummallakaan kerralla niitä ei ole ollut siellä. Toki sieltä tarttui muita kukkia mukaan lohdutukseksi. Mutta eiköhän parin viikon päästä mansikkatarha ole valmis mansikoineen, pitää vielä maalata laudat loppuun, korjata parin laatikon paikkaa, kaivaa rikkaruohot, tasoittaa maa, laittaa multaa, suojata laatikot, hommata mansikat ja se on sitten valmis.

Raparperi piti siirtää mansikkalaatikoiden tieltä ja kävi kyllä sääliksi sitä ihan hirveästi. Se on kasvanut tuossa kohtaa varmaan 10-20 vuotta ja sen juuri oli yli metrin mittainen ja ihan järjettömän paksuinen. Henkka sai onneksi säästettyä juurta niin paljon kuin mahdollista ja kaivoin uuden kuopan niin syvälle kuin pystyin ja laitoin kaksi lavakaulusta päällekkäin. Näyttää siltä että ei onneksi hermostunut siirrosta.

Kasvimaan vieressä on autotalli, sen reunakivet ovat ärsyttäneet minut hulluuden partaalle. Olen maalaillut mansikkatarhan lautoja aina kun vauva nukkuu rattaissa, mutta kun kivet ovat levinneet, niin saan voimalla repiä että rattaat liikkuvat kasvimaan poikki. Nyt siis meni hermot ja purin kaikki kivet pois, sain puoliksi siistittyä ja kaivettua ylimääräiset vuosien varrella tulleet hiekat. Pitäisi vielä se tehdä loppuun, laittaa lautaa ja kivet takaisin paikoilleen. Sitten saan huimat 20cm lisää tilaa ja rattailla pääsee helposti liikkumaan ilman ongelmia.

Tässä on vielä ihan järjettömästi hommaa, en ole vielä oikein päässyt etupihalle tai talon toiselle puolelle vadelmien ja muiden luokse. Lapset hidastavat tätä projektia ihan valtavasti. Vauva haluaa olla koko ajan sylissä ja isoveli haluu parin minuutin välein lisää vettä leikkeihin. Onneksi mieheni jää ensi viikosta kesälomalle ja isyyslomalle, niin pääsen rauhassa puutarhan kimppuun