Kävin viikonloppuna Tallinnassa orkideanäyttelyssä, mutta rehellisesti sanottuna parhaat löydöt tein siellä puutarhaliikeistä — mukaan tarttui sellaista, mitä täältä kotoa ei helposti löydä ja alehinnat olivat 50-70%.
Kurkkuni kasvavat terraariossa lämpömaton päällä, mutta silti hieman kituliaasti. Syy lienee selvä: talo on yksinkertaisesti liian viileä kurkulle tähän aikaan vuodesta. Kurkku kaipaa tasaisen lämmintä, vähintään 20–22 astetta, ja jos lämpötila vaihtelee tai pysyy liian alhaisena, kasvu hidastuu merkittävästi vaikka lämpömatto auttaakin juuristoa.
Yksi matkasaaliistani on hämähäkkikrysanteemi, ja se on osoittautunut todella hauskaksi kasviksi. Hämähäkkikrysanteemit (Chrysanthemum tai Dendranthema) ovat niin sanottuja spider mum -lajikkeita, joiden terälehdet ovat pitkiä, kapeita ja kiharia — aivan kuin hämähäkin jalat. Lajike on kehitetty Kiinassa, missä krysanteemia on viljelty jo yli 2 500 vuoden ajan, ja se on edelleen yksi Kiinan kansalliskukista.
Hoito on melko suoraviivaista: hämähäkkikrysanteemi viihtyy valoisalla paikalla mutta ei suorassa auringonpaisteessa. Se kaipaa tasaisesti kosteaa, ei märkää multaa, ja typpipitoinen lannoitus kasvukaudella pitää sen reippaana. Viileä yölämpötila (noin 10–15 astetta) itse asiassa edistää kukintaa — kasvi on siis sopivasti haastava muttei mahdoton.
Ruukkukasvina se menee talvilevon jälkeen uudelleen kukintaan, jos annetaan sopivat olosuhteet eli kukinta käynnistyy kun päivä lyhenee — tai kun pimeysjaksoa säädellään keinotekoisesti.
Rex begoniat ovat niin sanottuja lehtibegonioita — niitä kasvatetaan nimenomaan näyttävien, kuvioituisten lehtiensä vuoksi, ei kukkien. Lehdissä voi olla hopeisia, punaisia, vihreitä ja violetteja sävyjä sekä monenlaisia kuvioita, spiraaleja ja reunuksia.
Rex-begoniat ovat kotoisin Assamin alueelta Koillis-Intiasta, missä ne kasvavat luonnostaan kosteissa, varjoisissa metsissä. Tämä kannattaa muistaa hoidossa: ne eivät pidä suorasta auringosta, ja ilmankosteus saa olla reilu — mutta lehtiä ei pidä kastella, sillä ne saavat helposti harmaahometta. Meidän vanhassa talossa ne viihtyvät jostain syystä hyvin.
Yksi löydöistäni oli tulppaanimehitähti (Kalanchoe 'Magic Bells'), joka tunnetaan myös nimellä Kalanchoe 'Magic Bells'. Se kuuluu mehikasveihin ja on siten paljon helppohoitoisempi kuin monelta näyttää. Lajike on risteytys, joka on kehitetty nimenomaan koristeellisten, riippuvien kukkaterttujen vuoksi — nimensä mukaisesti kukat muistuttavat pieniä riippuvia kelloja tai tulppaaneja.
Tulppaanimehitähti viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla. Se on mehikasvi, joten se sietää kuivuutta hyvin — liiallinen kastelu on suurin virhe, jonka voi tehdä. Kesällä kastellaan kohtuullisesti, talvella hyvin niukasti. Lannoitus kevään ja kesän aikana pari kertaa kuukaudessa pitää sen hyvässä kunnossa.
Kukinta ajoittuu tyypillisesti kevättalveen, ja sekin on lyhytpäiväkasvi — kukintaa voi houkutella antamalla kasville muutaman viikon jakson, jolloin se saa enemmän pimeyttä.
