Mökillä terassi korjattu

Mökillä oli jo vesialtaassa vesi jäässä, kun sinne pääsimme. Terassi, jonka rakensimme, meinasi sortua viime talvena lumen painosta. Se oli ihan U-mutkalla ja olin varma, että se hajoaa. Kevät tuli ja meni, samoin kesä ja alkusyksykin, ilman, että saimme aikaiseksi sen korjaamisen.

Viime talvena

Alppiruusut ovat isoja ja täynnä nuppuja.

Kuusiaita alkaa olla minun korkuiseni, mutta kyllä sen kasvua on odotettukin...

Kuusiaidan historiaa

Tadaa! Siinä uudet tukipylväät asennettuna! Nyt ei pitäisi katon notkua talvella.

Mökillä

Mökillä järvi on vielä jäässä

Kuusiaita on jo melkein miehen korkuinen

Alppiruusuissa on mahtavasti nuppuja, toivottavasti olen paikalla, kun kukinta alkaa

Opuntia Fragilis MK 113, Wyoming on selvinnyt talvesta

Samoin kuin mehikasvit

Mökillä

Jedi päätti pitää vahtia sisältä käsin, ulkona se ei suostunut olemaan. Oli liian kosteaa, pimeää... Koska Jedi tulkitsi ilman koiran ilmaksi, lukijat varmasti arvaavat, ettei yksikään villakoirani suostunut menemään vapaaehtoisesti ulos.

Tein kuitenkin sateen tauotessa pienen lenkin järvelle. Alppiruusut ovat todella isoja.

Rantapolun toisella puolella alppiruusut ovat myös alkaneet päästä kasvun vauhtiin.

Ison alppiruusun vierellä on pienempiä.

Vesi oli todella korkella.

Sammal on kaunista kesät talvet.

Lapset saivat vesakon hallintaan ainakin osassa suota.

Tässä naapurilta pelastamani alppiruusu, joka oli matkalla roskikseen.

Alla vertailukuva samasta alppiruususta kesäkuussa 2014 eli se on toipunut nopeasti.

Kuusiaitani kasvaa ilahduttavasti.

Alla vertailukuva vuodelta 2013, jolloin kuusiaita ei juuri erottunut mustikanvarvuista. Kuusiaitamme on nyt 5-vuotias, sen sanottiin olevan kunnon aita 8-vuotiaana. Kuusiaitamme historiaa.

Jos joku on rentouttavaa, niin takkatuli ja hyvä kirja... 

Näin digiaikana olen siirtynyt lähes kokonaan e-kirjoihin.