Ötökkähotelli

Tyttäreni päätti tehdä ötökkähotelleja:

Tänään oli vuorossa ötökkähotellit! Sain askarreltua kaksi kappaletta ja olen itseasiassa hämmästynyt kuinka hienoja niistä tuli! Mutta halvemmaksi olisi tullut ostaa kaupasta, näihin meni ainakin pari tuntia / kappale ja ihan järjetön määrä tavaraa, vielä 7 kappaletta tekemättä!

Vanhemmiltani sain takalevyn, piirsin vapaalla kädellä viivat ja isäni ystävällisesti sahasi sirkkelillä levyn viivaani pitkin, jonka jälkeen ihmetteli ääneen, että miksiköhän kaikki levyt ovat vinoja ja eri kokoisia. No hätä ei ollut tämän näköinen, mieheni ystävällisesti rumasti nauraen sahasi minulle eri mittaiset reunat, joten ne korostivat hienosti täysin vinoja hökkeleitäni. Kyllä, kyseessä tuskin enää on hotellit, vaan pikemminkin hökkelit. Sen jälkeen pääsin hommiin. Äidilläni on valtavasti erilaista rojua, josta nyt ilahduin hirveästi! Sain kuivaa sammalta, kaarnaa sekä tyhjiä keppejä/kukkia. Haimme viime viikolla mieheni kanssa mökiltä peräkärryllisen multaa ja keräsin esikoisen kanssa samalla käpyjä ja sammaleisia oksia. Käytännössä minulla oli ainakin kestokassillinen roinaa, mikä upposi lähes täysin vain kahteen hökkeliin. Mutta mikä valtava ylpeyden aihe: sahasin käsisahalla itse keskellä olevat laudat! Mittasin nekin väärin vapaalla kädellä, joten niitä piti asetella vähän vinoon. Tämän jälkeen porasin itse laudat kiinni, muutaman kerran ruuvit menivät täysin huti. Onneksi osaan nykyään peruuttaa ruuvarilla toiseen suuntaan, jotta pystyin helposti korjaamaan asian! Kaarnaan tein toisella poralla eri kokoisia reikiä eri kokoisille ötököille. Täytin kaikki kolot hienosti eri materiaaleilla, jotta mahdollisimman moni ötökkä innostuu tästä. Ja tämän jälkeen vedin nitojapyssyllä verkon kiinni ja aika monta niittiä meni myös huti.

Mutta siinä ne ovat! Jos ei ötökät näistä innostu, niin ei sitten mistään! Parasta olisi että kaikki eksyneet onnettomat mehiläiset ja pölyttäjät löytäisivät suojaisan ja mukavan kodin hökkelistä ja haluaisivat talvehtia siellä. Muuten kaikki tämä on ollut turhaa ja ottaa aika paljon päähän.

Äidin huomautus: "Aamen"  :)

Tyttäreni pihalla laatikot valmiina

Nyt kun päätin tehdä kunnollisen kasvimaan, niin tämä homma on ihan järjetöntä ja naurettavaa. Olen jo useamman päivän perehtynyt kumppanuuskasveihin, tuntuu että tekisin häihin istumapaikkoja, mutta käytännössä kaikki ovat antaneet listat kenen kanssa haluavat olla ja kenen kanssa eivät tule ollenkaan toimeen. Nyt sitten olen piirtänyt ja kirjoittanut kaiken auki papereille, teipannut seinät täyteen lippulappusia ja ohjeita ja nyt vielä askartelin kasvimaan pohjapiirrustuksen, mihin hahmottelen että kuka kasvi nyt suostuu olla samassa laatikossa kenenkin kanssa, kun kävin läpi yrttejä, niin en edes tiennyt että ne ovat hyödyllisiä ja torjuvat niin montaa erilaista tuholaisötökkää. En edes tiennyt että niin montaa eri tuholaisötökkää on olemassa. Puhumattakaan siitä että kaikki kasvit haluavat eri aikaan multaan ja ulos, JA puhumattakaan kaiken maailman lannoituksista ja maaperistä ja eri hoito-ohjeista sun muista. Jos olisin tiennyt että kasvit osaavat olla näin hankalia, niin olisin luovuttanut heti alkuun. Mutta olen jo käyttänyt niin monta päivää ja helkkaristi rahaa, että pakko se nyt on vetää loppuun. Varsinkin kun kaikki menot ja Kreetan matka, joka olisi ollut 2 viikon päästä, on peruttu, niin eipä tässä nyt sitten olisi muutakaan tekemisistä kuin pihan laitto.

Ja tässä oli vain ruokapuoli, pitää vielä aloittaa kokonaan alusta kun pääsen salaisen puutarhan kimppuun, olen istuttanut yli 50 erilaista kukkaa, mutta en ole vielä kerennyt katsomaan mitä kaikkea ne haluavat.

Mansikkatarha alkaa edistymään, ainut hidaste on se, että myrkytön puuöljy maksaa älyttömästi ja se loppui jälleen kerran, pitää sitäkin hakea taas lisää. Ollaan äidin kanssa haettu jo kaksi kertaa Helsingistä mansikoita ja kummallakaan kerralla niitä ei ole ollut siellä. Toki sieltä tarttui muita kukkia mukaan lohdutukseksi. Mutta eiköhän parin viikon päästä mansikkatarha ole valmis mansikoineen, pitää vielä maalata laudat loppuun, korjata parin laatikon paikkaa, kaivaa rikkaruohot, tasoittaa maa, laittaa multaa, suojata laatikot, hommata mansikat ja se on sitten valmis.

Raparperi piti siirtää mansikkalaatikoiden tieltä ja kävi kyllä sääliksi sitä ihan hirveästi. Se on kasvanut tuossa kohtaa varmaan 10-20 vuotta ja sen juuri oli yli metrin mittainen ja ihan järjettömän paksuinen. Henkka sai onneksi säästettyä juurta niin paljon kuin mahdollista ja kaivoin uuden kuopan niin syvälle kuin pystyin ja laitoin kaksi lavakaulusta päällekkäin. Näyttää siltä että ei onneksi hermostunut siirrosta.

Kasvimaan vieressä on autotalli, sen reunakivet ovat ärsyttäneet minut hulluuden partaalle. Olen maalaillut mansikkatarhan lautoja aina kun vauva nukkuu rattaissa, mutta kun kivet ovat levinneet, niin saan voimalla repiä että rattaat liikkuvat kasvimaan poikki. Nyt siis meni hermot ja purin kaikki kivet pois, sain puoliksi siistittyä ja kaivettua ylimääräiset vuosien varrella tulleet hiekat. Pitäisi vielä se tehdä loppuun, laittaa lautaa ja kivet takaisin paikoilleen. Sitten saan huimat 20cm lisää tilaa ja rattailla pääsee helposti liikkumaan ilman ongelmia.

Tässä on vielä ihan järjettömästi hommaa, en ole vielä oikein päässyt etupihalle tai talon toiselle puolelle vadelmien ja muiden luokse. Lapset hidastavat tätä projektia ihan valtavasti. Vauva haluaa olla koko ajan sylissä ja isoveli haluu parin minuutin välein lisää vettä leikkeihin. Onneksi mieheni jää ensi viikosta kesälomalle ja isyyslomalle, niin pääsen rauhassa puutarhan kimppuun 

Tyttäreni innostui puutarhan hoidosta

Hei kaikki! Olen Yael, muutimme mieheni kanssa 2017 elokuussa Lohjalle omakotitaloon. Yllä olevassa kuvassa näkyy takapihamme sireenit kukassa. Tämä on ollut meidän pitkä haave, olemme molemmat Espoosta ja 3 isovillakoiran kanssa oma piha ja talo on juuri se mitä olemme etsineet. Kasvatan isovillakoiria ja minulla on pentueita noin kerran vuodessa. Koirien ja pentujen takia piha on kuitenkin jäänyt täysin hoitamatta, koska se on joka tapauksessa tuhoutunut koirien juostessa, leikkiessä ja kaivaessa pihalla.

Kun muutimme elokuussa 2017 omakotitaloon, olin raskauden puolivälissä ja jouduin melkein heti osastolle synnytyksen estelyyn. Laskettu aika oli tammikuussa ja esikoisemme syntyi lokakuun puolessa välissä. Loppuvuosi meni sairaalassa pikkukeskosen kanssa ja seuraava vuosi pikkulapsiarjen kanssa ja stressaavasta vuodesta toipuessa. Loppuvuodesta 2018 tulin uudelleen raskaaksi ja minulla oli jälleen vaikea raskaus ja valtaosa ajasta meni makuulla. Tällä kertaa kuitenkin kaikki meni lähes loppuun asti ja pikkuveli syntyi elokuun ensimmäinen päivä. Viimeiset 9 kk ovat menneet unettomien öiden kanssa sekä itkun rauhoitteluun. Eli pojat ovat nyt 2,5v ja 9kk. 

Nyt kuitenkin alkaa arki vihdoin vähän helpottamaan ja koska koronan takia kaikki harrastukset, tapahtumat ja oma elämä on jäissä, olen päättänyt vihdoin tehdä pihallemme jotain. Ja kun pojatkin alkavat olla siinä iässä että viihtyvät hyvin ulkona ja olemme paljon omalla pihalla, niin on aika muuttaa piha semmoiseksi kuin olen sen aina haaveillut olevan!

Tämän vuoden projektit ovat takapihalla leikkialue, kasvimaa sekä mansikkakeidas. Nämä ovat nyt tänä keväänä aidattuja, jotta koirat eivät pääse tuhoamaan niitä ja etteivät lapset pääse valvomatta kasvimaalleni. Etupihan projekti on salainen puutarha ja talon sivulla marjatarha.

Kasvimaa 2019



Takapihan pionit 2019



Etupihan keijuangervot 2019 ennen parkkipaikan laajennusta, nämä siirrettiin tien varteen kurtturuusujen tilalle, toivottavasti selvisivät siirrosta.



Talon sivusta 2019, tuija on siirretty putkirempan yhteydessä takapihan aidan viereen näkösuojaksi. 



Ja pihan pikku tuholaiset eli Diudin pennut keväällä 2018