Vuosikaudet tapoin kaikki soilikit, jotka meille muuttivat, mutta nyt on tapahtunut jotain. Sen sijaan, että ne kuolisivat vaivihkaa pois, soilikkini kukkivat, kukkivat ja kukkivat. Välillä pitävät pienen tauon ja kukkivat taas. Olisi kiva sanoa, että se johtuu vihreästä peukalostani ja uskomattomista taidoistani, mutta rehellisyyden nimissä, minulla ei ole aavistustakaan, miksi ne viihtyvät.
Pistokkaasta kasvatettu Fiona alla
Dendrobium compactum sai sammalpallon alleen viikonloppuna, josko se lisäisi sen viihtyvyyttä.
Kuvasta ei näy se, mikä siinä pitäisi näkyä eli limoviikunani, jonka olemassaolon olin jo melkein unohtanut sen jälkeen kun toin sen ulkoa yläkertaan, mutta nyt siis taas siirsin sen alakertaan. Se on aika nätti, pieni lehtinen ja kasvaa kaartuen.
Surullisen kuuluisa kliiviani, joka kasvatti pienen nysän kukkavarreksi. Onneksi kuitenkin yksi kukka pääsi puhkeamaan kunnolla.
Ja tämän päivän super jackpot, sain kauan toivomani kapealehtisen kliivian. Vieressä näkyy leveälehtinen muunnos.
Sokerina pohjalla kuopus ja Emilia löysivät yhteisen leikin...
...jonka tuloksena Emilian ensimmäinen selfie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti