Kompostit käyntiin

Hain lampaan pehkua ja nyt saan kompostit mukavasti käyntiin, kun kerrostan kuivat lehdet ja pehkun.

 Lampaan pehku on lampaiden karsinoista kerättyä olkea ja lantaa, se sisältää runsaasti typpeä, kaliumia ja fosforia — kaikki kasvien tarvitsemat pääravinteet löytyvät samasta paketista.

Lampaan pehku sopii mainiosti kompostiin sekoitettavaksi, mutta sitä voi käyttää myös suoraan katteena pensaiden ja perennojen ympärillä. Se hajoaa hitaasti ja vapauttaa ravinteita tasaisesti koko kasvukauden ajan. Toisin kuin tuore hevosenlanta, lampaan pehku ei yleensä polta kasveja, joten sitä voi levittää melko huoletta.

Viikonloppu oli tosi lämmin ja nyt jo nousee maasta pieniä piippoja.

Lidlistä mukaan tarttui loistomagnolia (Magnolia × soulangeana), joka on vähän herkkä selviämään Suomen talvesta. Se on risteytyslaji, joka syntyi Ranskassa 1820-luvulla, kun eversti Étienne Soulange-Bodin risteytyi kaksi aasialaista magnolialajia — Magnolia denudata ja Magnolia liliiflora — puutarhassaan Fromont'n kartanossa Pariisin lähellä. Soulange-Bodin sanotaan halunneen luoda kauniin puutarhakasvin vuosien sotaväsymyksen jälkeen, ja tuloksena syntyi yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista puutarhamagnoloista.

Loistomagnoolia levisi nopeasti ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa, ja tänä päivänä siitä tunnetaan kymmeniä lajikkeita. Kukat vaihtelevat valkoisesta vaaleanpunaiseen ja syvän viininpunaiseen, ja ne puhkeavat ennen lehtiä — usein jo maaliskuussa tai huhtikuussa. Juuri tämä tekee siitä niin dramaattisen: paljaat oksat ovat täynnä suuria, maljamaisia kukkia ennen kuin ainuttakaan lehteä näkyy.

Suomalaisessa puutarhassa loistomagnoolia vaatii suojaisan paikan — se kärsii myöhäisistä hallaöistä, jotka voivat polttaa jo auenneet kukkanuput ruskeiksi. Paras paikka on talon eteläinen tai lounainen seinusta, johon aurinko paistaa ja joka suojaa pohjoistuulelta. Kasvu on hidasta ja puusta tulee vuosikymmenien kuluessa kookas, joten istutuspaikka kannattaa miettiä tarkkaan.

Hoito on muuten melko vaivatonta: magnoolia ei kaipaa leikkausta, se on melko kestävä tauteja vastaan, eikä sen lannoituksessa tarvitse liioitella. Hapan, multava maa sopii sille parhaiten. Suomessa se menestyy vyöhykkeillä 1–2.